"Miehesi on lähtenyt toteuttamaan sinun suurinta haavettasi. Millaisia haaveita miehelläsi on ja mitä sinä puolestasi teet toteuttaaksesi hänen haaveitaan? :)"
Erittäin hyvä kysymys, johon minulla ei valitettavasti ole antaa kovin selkeää vastausta. Tämä johtuu siitä, ettei Mies ole koskaan ollut varsinaisesti haavelijatyyppiä, hän on enemmän hetkessä eläjä ja minä olen meistä se taivaanrannan maalari. Miehelle on tyypillistä enemmänkin toivottuihin, miellyttäviin tilanteisiin ajautuminen tai niistä itsensä löytäminen, ei niinkään määrätietoisesti tiettyyn suuntaan puskeminen, eikä myöskään kovin vahva unelmien rakentelu ja tulevan suunnitteleminen.
Hän elää vahvasti päivä kerrallaan, on aina elänyt.
Unelmoi hänkin muiden suomalaisten tapaan perinteisestä lottovoitosta, jolla voisi ostaa luksusasunnon ja hienon auton. Muilta osin hänen toiveensa tulevaa kohtaan ovat melko yksinkertaisia, esimerkiksi että hän itse ja lähipiiri pysyisivät terveenä, ja että hän saisi jatkossakin tehdä töitä toivomallaan tavalla, omien aikataulujensa mukaan. Uskon, että yksi asia, mistä voisi sanoa että hän haaveilee, on että voisimme matkustella jossain vaiheessa lisää kaukaisissa maissa, kuten teimme ennen koronaa. Tähän suostuisin mielelläni.
Lisäksi on mahdollista, että jossain vaiheessa haaveissa hänellä voisivat olla toisen alan opinnot, siinä tottakai häntä parhaani mukaan tukisin ja omalta osaltani sitä mahdollistaisin. Myös isompi asunto olisi meillä molemmilla toiveissa, tähänkin olen ehdottomasti valmis.
Miehen yksi iso toive heti alussa oli asua nyt ja jatkossa paikkakunnalla, missä tällä hetkellä asumme. Koska tämä oli tiedossa jo alusta lähtien, ratkaisuksi muodostui jo suhteen alkuvaiheessa, että aikoinani itse muutin ja rakensin oman elämäni kotikaupunkiimme, jättäen tutut maisemat taakseni.
"Tämä on hyvin henkilökohtainen asia, mutta koska pysyt anonyyminä, niin kysyn. Miten tilanne on vaikuttanut teidän seksiin? Pystyykö mies lähtemään mukaan ovulaation aikaan, kun on "pakko" vai onko vaikeaa? Miten vaikuttaa teidän suhteeseen?"
Rohkea kysymys, joten myös (toivon mukaan) rohkea vastaus. Tämä tilanne on vaikuttanut seksielämäämme todella paljon. Ne reilut kaksi vuotta, kun lapsiasia oli pöydällä ja tilanne oli kaikin puolin auki, olin itse seksuaalisesti täysin lukossa. Eroajatukset ja erilaiset kauhuskenaariot pyörivät päässäni jatkuvalla syötöllä, ja halut vain yksinkertaisesti katosivat, peittyivät niiden alle. Tämä oli varmasti hämmentävää aikaa Miehelle, joka on aina ollut hyvin aktiivinen ja halukas.
Kun Mies suostui lapseen, tunsin vapautuvani myös seksuaalisesti, mutta luonnollisesti Mies puolestaan vetäytyi ensimmäistä kertaa suhteemme aikana. Tämä oli minulle todella hämmentävää, vaikka ymmärsinkin täysin, mihin se liittyi. Ensimmäiset kuukaudet lapsen yrittämistä olivat suoraan sanottuna puhdasta helvettiä, tunnelmia siitä täällä ja täällä. Olimme molemmat äärimmäisen ahdistuneita, Mies erityisesti, yleistunnelma oli synkkä ja kireä. Emme myöskään alussa harrastaneet suojaamatonta yhdyntää muulloin kuin oletetun ovulaation molemmin puolin, vaikka muuten seksuaalista toimintaa onneksi olikin ja Mies(kin) sitä halusi.
Tällä hetkellä tilanne on mielestäni olosuhteisiin nähden melko hyvä. Oikeastaan se on paljon parempi, mitä olisin voinut esimerkiksi vuosi sitten kuvitella. Olemme seksuaalisesti aktiivisia ja tunnelma välillämme on mielestäni keventynyt huomattavasti yrityksen alkuajoista. Meillä on myös jo pitkään ollut suojaamatonta seksiä muulloinkin, kuin ovulaation aikaan, ja se on minusta ihanaa. Kuitenkin mielestäni fiilis seksissä (erityisesti Miehellä) on usein selvästi erilainen, jos kyseessä on "ovulaatioseksi", verrattuna siihen, jos on vain seksiä, koska sattuu haluttamaan. Ovulaatioseksi on Miehelle lähinnä suoritus, spontaanissa seksissä pääosassa on nautinto.
Mies pystyy yleensä lähtemään mukaan seksiin ovulaation aikana. On kuitenkin selvää, että tiukkaa se tekee, etenkin jos on kiire/väsynyt/mitäikinä. Tiedän, että intuitiivisena ihmisenä Miestä rasittaa ja kuormittaa erityisen paljon seksin aikataulutus ja se, että sitä pitäisi tehdä tiettyinä ajankohtina, vaikkei täysin sopiva fiilis olisikaan. Ymmärrän tämän hyvin. Onhan se toisaalta ihan järjetöntä, että niin intiimiä ja mieluusti molemminpuolista intensiivistä läsnäoloa vaativaa toimintaa joutuu suorittamaan silloinkin, kun lähinnä ärsyttää tai väsyttää. Näytteenanto inseminaatiota varten ei koskaan ole helppoa, vaikka se onnistuukin. Luulen, että se on tällä hetkellä seksuaalisesti ahdistavin vaatimus ja myös kokemus Miehelle ja sitä kautta myös minulle.
"Onko teillä yhteistä harrastusta?"
Ei varsinaisesti. Kummallakin meistä on aika pitkälti omat juttumme, mitä tulee harrastuksiin. Yksi yhteinen harrastus on viherkasvien hamstraaminen ja hoito! Tykkäämme myös katsoa tiettyjä tv-sarjoja yhdessä, vaikka meillä on osittain aika erilainen maku niidenkin osalta, elokuvista puhumattakaan. Mutta kun löytyy mieluinen sarja, linnoittaudumme sohvalle ja saatamme ahmia useamman jakson putkeen. Välillä, harmillisen epäsäännöllisesti käymme urheilemassa yhdessä, esimerkiksi pyöräilemässä, kävelemässä ja pelaamassa sulkapalloa.
"Oletko koskaan ajatellut että tuolla jossain on mies joka haluaisi myös lapsia, vaikka just sun kanssa. Ootko ikinä miettinyt että vaihtamalla paranisi..? Kommentin ei ole tarkoitus olla ilkeä, vaan mielenkiinnosta kysyn..."
Voin kertoa, että olen ajatellut näitä asioita ajattelemasta päästyäni. Kun Mies lopulta suostui lapseen puolitoista vuotta sitten, olin jo pelkästään siihen mennessä ehtinyt miettiä asioita lähes kaksi ja puoli vuotta. Yhteensä näitä asioita on mietitty siis vajaat neljä vuotta, laskien siitä joulukuisesta päivästä vuonna 2017, kun seinät yhtäkkiä romahtivat ympäriltäni.
Kantava ajatus itselläni on tässä ollut, että rakastan nimenomaan Miestä. Haluan viettää loppuelämäni juuri hänen kanssaan. Haluaisin lapsen vain hänen kanssaan, ja nimenomaan hänen kanssaan haluan lasta yrittää, huolimatta siitä, ettei hänellä ole toiveena saada lapsi kanssani. Tässä kontekstissa ajatus siitä, että jossain saattaisi olla joku mies, joka voisi haluta lapsen kanssani, tuntuu aika merkityksettömältä, sillä kaiken järjen mukaan silloin minunkin olisi varmaankin lähtökohtaisesti hyvä haluta lapsi kyseisen henkilön kanssa, jotta koko kuviossa olisi mitään järkeä.
En halua vain lasta kenen tahansa miehen kanssa, vaan haluan lapsen lisäksi yhteisen elämän Miehen kanssa. Voisi luulla, että haluni saada lapsi Miehen kanssa olisi jotenkin kadonnut tai vähentynyt siitä syystä, ettei hän halua lasta kanssani. Tai että tämän myötä minussa olisi herännyt toisenlainen halu: saada lapsi mieluummin jonkun toisen kanssa. Näin ei kaikesta huolimatta ole käynyt.
Pitää varmasti paikkansa, että tästä suhteesta lähteminen olisi ollut helpompi ja kaikin puolin yksinkertaisempi tie valita. Itselläni ja myös Miehellä on kuitenkin tässä taustalla se ajatus, ettemme halua miettiä ja katua loppuelämäämme sitä, että jäimme ilman toisiamme.
Muut Kysy mitä vain-postauksen vastaukset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti