sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Yksi lisää

 

Syntymäpäivät.
Niihinkin on tahattoman lapsettomuuden myötä tullut ahdistava kaiku.

Ikää tulee taas yksi vuosi lisää.

Se ei tunnu juhlavalta, vaan lähinnä säälittävältä, surulliselta.
Pelottavaltakin.

Jokaisen vuoden mukana tuntuu lisääntynyt paine ja huoli. Mikään kehossani tai sen ominaisuuksissa ei ainakaan kehity parempaan suuntaan, mitä vanhemmaksi tulen.

Olin kaksi vuotta nuorempi silloin, kun Mies suostui lapseen.
Eikä lasta ole vieläkään täällä, ei sisälläni, ei missään. 

Yritän unohtaa sen kaiken hetkeksi kaataessani hymyillen lisää juotavaa vieraiden laseihin, asetellessani kukkia maljakkoon, täyttäessäni karkki- ja popcornkulhoja, leikatessani kakkua.

Saan sukulaisnaiselta lahjaksi lintukorvakorut ja rannekorun. Otan rannekorun esiin korukotelosta ja ihastelen, kuten asiaan kuuluu. Se on hyvin yksinkertainen ja siro, ei varsinaisesti ominta tyyliäni.

Tarkastelen sitä lähempää.
Se näyttää jollain tapaa orvolta kämmeneni päällä.

Se on pelkistetty, suorastaan paljas.
Toisaalta arkikoruna varmaan ihan toimiva. Ei ainakaan turhan pramea.

Sukulainen kertoo, että koru on tarkoitettu sitä varten, että siihen voi ostaa erillisiä osia, heloja, kuvastamaan saatuja lapsia. Vaaleanpunainen kivi tytölle, vaaleansininen pojalle.

Ja korviin tulevat linnut ovat äitilintuja, tietenkin. Ne ovat pikkuhelojen emoja. 

"Kiitos", sanon. En oikein tiedä, mitä muutakaan voisin sanoa.

Laitan rannekorun hämmentyneenä ranteeseeni. Se on juuri sopivaa kokoa, istuu kuin valettu.
Siinä se killuu tyhjänä juhlien ajan, ilman yhtäkään helaa.

4 kommenttia:

  1. Moikka! Olen seurannut matkaanne jo pitkään, ja itsekin PCOS:stä kärsivänä ajattelin oikaista yhden ikään ja hedelmällisyyteen liittyvän seikan: meille ihana lääkäri lapsettomuustutkimuksissa selitti maallikkokielellä, että PCOS:stä kärsivillä munarakkulareservistä kertova ”hedelmällisyyshormoni” AMH on itse asiassa usein ”liian korkea” juurikin monirakkulaisuudesta johtuen. Tämä johtaa puolestaan siihen, että potentiaaliset munarakkulat joutuvat ikään kuin kisailemaan kuukausittain voittajan tittelistä, mikä taas johtaa monesti siihen, ettei yksikään munarakkuloista kehity riittävästi, jotta munasolu voisi irrota. Tämä aiheuttaa monille PCOS:n kanssa eläville anovulatorisia kiertoja ja vaikeuttaa siten raskaaksi tuloa.

    Koska AMH-taso laskee tyypillisesti iän myötä, saattaa PCOS:stä kärsivä itse asiassa tulla helpommin raskaaksi vasta myöhemmällä iällä (toisin sanoen kun arvo on laskenut normaalimmalle tasolle). Meitä lääkäri siis lohdutti toteamalla, että vaikka tietenkään tämä ei yksistään vaikuta toivottuun lopputulokseen, niin ainakin näyttäisi siltä, että hedelmällinen ikäni jatkuu vielä huomattavan pitkään.

    Itse ainakin lohduttauduin yritysaikanamme juurikin sillä, että ikääntyminen näyttäisi tässä asiassa kerrankin olevan puolellamme!

    Tähän nyt vielä disclaimerina että en itse ole lääketieteen ammattilainen ja myös väärinymmärryksen mahdollisuus lääkärin puheita kuunnellessani on olemassa, mutta ainakin näin maallikkona tuo selostus kuulosti ihan järkeenkäyvältä ja antoi ainakin siinä tilanteessa lohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Itsellänikin on se tieto, että PCOS:ssa AMH-arvo on matalan sijaan korkea ja koska munarakkuloiden vähäisyyden sijaan tässä kärsitään niiden ylitarjonnasta, myös hedelmällinen ikä on potentiaalisesti vähintään keskitasoa tai jopa pitempi, eikä ainakaan akuutisti uhkaa käydä vähiin.

      Enpä ole kuitenkaan kuullut tai ajatellut vielä noin ilahduttavaa näkökulmaa, että iän myötä raskaaksi tuleminen saattaisi jopa helpottua, jes! Siitä huolimatta ajattelen kuitenkin vanhenemisesta, että ainakaan munasolujen laatu ei varmaan parane iän myötä.. Siihen tässä tekstissä lähinnä viittasin, plus tietysti vuosien karttuessa (ja äh, myös PCOS:n takia) kasvavat keskenmenojen riskit ynnä muut, jotka toki eivät omalla kohdallani ole iän puolesta vielä korkeat.

      Se onkin yksi asia, mitä eniten jännitän IVF:ssä, että millaisia munasoluni ovat laadultaan. Kuinka moni niistä hedelmöittyy, monessako munarakkulassa on ylipäänsä solu sisällä, moniko karsiutuu alkuvaiheessa jne. Miehen sperman yleislaatu kun testataan jo hoitojen kevyessä alkupäässä, mutta minkäänlaista tietoa naisen munasoluista ei saada kuin vasta IVF:ssä.

      Saako kysyä, miten teillä kävi lapsitoiveen kanssa, entä menittekö lapsettomuushoitoihin asti?

      Poista
    2. Niin, toki ikä (ja PCOS) sitten muilla tavoin vaikuttaa raskautumisen onnistumiseen ja etenemisen edellytyksiin, ja tämä AMH-asia on vain yksi niiden joukossa.

      Meillä kävi nk. lapsettomuustutkimusten klassiset , eli raskaus sai alkunsa kierrossa, jossa tehtiin aukiolotutkimus ja jolloin olimme puolison kanssa päättäneet, että ”emme yritä” tähän kiertoon, kun seuraavaksi sitten päästään oikeisiin hoitoihin.

      Aukiolotutkimuksessa siis todettiin kaiken olevan kunnossa eikä mitään tukoksia ollut, mutta olen ymmärtänyt että ko. kierto on tästä huolimatta monelle se kierto kun tärppää. Ilmeisesti syynä on joko se, että johtimessa on sitten kuitenkin ollut jokin huomaamatta jäänyt pieni tukos, jonka tutkimus kevyellä paineellaan aukaisee, tai sitten pelkkä johtimien huuhtelu jotenkin mystisesti ”aktivoi” koko seutua niin että se ryhtyy toimimaan asiallisemmin. Itsellä ei tosiaan PCOS:n myötä ole juuri mitään järkevää kuukautiskiertoa ollutkaan (ilman keltarauhashormonikuuria työlukuna 90 päivän kierto), joten meillä kävi vielä niin että raskaus selvisi meille vasta tosi myöhään, kun en tosiaan osannut mistään menkkojen puutteesta lähteä turhia toiveita nostattamaan. Lisäksi meille oli aukiolotutkimuksessa sanottu, ettei mitään johtofollikkelia näy, joten olimme mielestämme perustellusti siinä uskossa että kyseessä on taas anovulatorinen kierto.

      Tiedä häntä, itse olen ainakin jäänyt siihen käsitykseen että raskautuminen on niin miljoonasta detaljista kiinni, että turha aina edes yrittää ymmärtää. Mikäli joskus toivomme toista lasta ja oma kiertoni on yhä yhtä oman tiensä kulkija kuin ennen raskautta, aion kyllä marssia suoraan ovulaation induktiohoitoihin, enkä jää luottamaan toiseen vastaavaan onnenkantamoiseen, mitä tämän ensimmäisen kanssa kävi. Sen verran epäluottamusta omaan kehoon on viime vuosien johdosta jäänyt.

      Poista
    3. Saan hyvín kiinni tuosta suuresta epäluottamuksen tunteesta omaa kehoa kohtaan. Se on itselläkin vain kasvanut kasvamistaan epäonnistumisten seuratessa toisiaan ja ajan kuluessa. Suosittelen lämpimästi ovulaation indukioita, vaikkeivat ne meille toivottua tulosta tuoneetkaan, sillä ne ovat todella kevyt ja helppo hoitomuoto.

      Onpa ollut varmasti ihan mahtava hämmästys ja yllätys, että tulitkin raskaaksi kierrosta, jonka luulit olleen anovulatorinen! Kiitos kun jaoit teidän taipaletta, on aina mukava kuulla onnistumistarinoita PCOS-taustaisilta. Valoa kesään!

      Poista