Jos olisin aivan erityisen hyvin sikiävä nainen, olisin tullut tässä ajassa äidiksi kaksi kertaa.
Raskautunut, kantanut ja synnyttänyt kaksi täysiaikaista lasta.
Tänä aikana, jonka olemme tähän asti käyttäneet yhden lapsen yrittämiseen.
Tänä aikana, jona en kertaakaan ole tullut raskaaksi.
Yli puolitoista vuotta olemme yrittäneet saada aikaan elämää. Vaikka yrittäminen itsessään on useimmiten tuntunut enemmän kuolemalta, kuin jonkin uuden, vasta alkavan äärellä häilymiseltä.
Ihan pian takana on 20 kuukautta yrittämistä.
On kulunut jo sellainen, senmittainen aika.
Se tuntuu omituiselta.
Kuin aika itsessään olisi vääristynyt, kadonnut johonkin jäljettömiin.
Taipunut kaarelle ja lopulta katkennut kevyesti napsahtaen.
Minä voisin olla tänään äiti kahdelle.
Kiitos kun kirjoitat ❤️ Täällä hyvin samanlaisissa mietteissä, ja itkuhan se vaan pääsi, kun aamunlehdissä toivotellaan äitienpäivää. Meillä yritystä takana 2.5 vuotta ja tällä viikolla aloitettiin ensimmäinen IVF-hoito. Ei tämä helppoa ole, mutta toivotaan parasta lopputulosta meille kaikille ❤️
VastaaPoistaKiitos, kun luet! Äitienpäivän sanomalehdet tosiaan onnistuvat vetämään mielen matalaksi. Äitejä, äitejä ja äitejä kaikkialla, kauniita toivotuksia, raskaus-, synnytys- ja perhekertomuksia sivutolkulla. Itse selasin tänään töissä läpi ja kaduin jälkeen päin, miksi ylipäänsä katsoin niitä.. Silti ne vetävät jollain tapaa puoleensa.
PoistaHurjasti tsemppiä ekaan IVF:ään, perästä (toivottavasti) tullaan!
16 vuotta lapsettomuutta ja hoitoja takana. Tänä vuonna tämä tie on kuljettu meidän kohdallamme loppuun - tuli plussaa tai ei 💔
VastaaPoistaHiljaiseksi vetää. Olen niin kamalan pahoillani. En saata kuvitella, miltä tuntuu puntaroida hoitojen lopettamista ja unelmasta luopumista.. Voimia. ❤
Poista