Pakko kertoa

Käsitän, että minun on pakko kertoa tästä esimiehelle, pian.

Siitäkin olin ajatellut, ettei sillä ole mitään kiirettä. Että kerron vasta sitten syksyllä, kun on konkreettista, sairausloman muodossa lähitulevaisuudessa häämöttävää kerrottavaa.

Yhtäkkiä se konkreettinen asia, sairausloman tarve, siintääkin jo kesäkuussa.
Siis ensi kuussa.

Tuntuisi omituiselta toimittaa esimiehelle kaikessa hiljaisuudessa lappu, jossa lukee poissaolon syynä epämääräisesti "vatsakivut" tai jotain vastaavaa, miten poliklinikan hoitaja kertoi sen menevän.

"Nämä kaikki on meillä mietitty tarkkaan", muistan hänen sanoneen ensikäynnillä.
"Ja jos haluat, voimme laittaa kanyylinkin kyynärtaipeeseen, niin ettei se näy ulospäin."

Onkohan olemassa vielä salatumpia ja peitellympiä hoitoja, kuin lapsettomuushoidot?

Työtiimille en aio kertoa.

Muuten periaatteessa voisinkin, mutten luota yhteen tiimin jäseneen siinä, että asia pysyisi tiimimme sisäisenä. Hänellä on aivan liian suuri suu. Hän kertoo kaikkien asiat kaikille, miksei siis myös minun?

En kuitenkaan halua pimittää tällaista asiaa esimieheltä. Etenkään, kun hän on aidosti hyvä ihminen, ja varmasti ymmärtää. Ensin pitää vain keksiä oikea hetki ja tilanne kertoa.

Niin, ja oikeat sanat.