tiistai 31. toukokuuta 2022

Verta 20

"Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko.

Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät.

Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä.

Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon.

Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua."
 

- Tommy Tabermann -

2 kommenttia:

  1. Moi! Olen lukenut sun blogia pidemmän aikaa ja ensimmäistä kertaa rohkaistun kommentoimaan. Mulla todettiin keväällä 2019 PCOS. Rakkuloita näkyi molemmin puolin ja niitä oli paljon. En tiennyt ollenkaan mikä PCOS on, koska en ollut ikinä kuullut koko asiasta. Mulla ei ollut mitään oireita mitkä olisi viitannut koko oireyhtymään, paitsi lapsettomuus. Olimme yrittäneet mieheni kanssa lasta reilun vuoden ilman tulosta. Sen vuoksi menin etsimään vastauksia. Vuosi on todella lyhyt aika, mutta itselle se oli todella raskas vuosi. Olin jotenkin helpottunut, koska tiesin mistä kaikki johtui, mutta samaan aikaan olin surullinen ja peloissani. Päätimme mieheni kanssa, että yritetään vielä ilman mitään apuja. Kävin syyskuussa 2019 uudestaan keskustelemassa samaisella gynekologilla, jonka jälkeen päätimme miehen kanssa lähteä hakemaan apua lapsettomuuteen. Kuinkas kävikään. Siinä samassa syyskuussa tulin raskaaksi täysin luonnollisesti ja lokakuussa asia selvisi meille positiivisen raskaustestin myötä. Nyt olen 1v 11kk ikäisen tytön ja 3kk ikäisen tytön onnellinen äiti. Molemmat raskaudet sai alkunsa täysin luonnollisesti. Halusin kirjoittaa tämän siksi, koska uskoin itsekin siihen etten tule koskaan kokemaan äitiyttä. Elämä osaa kuitenkin yllättää. Nyt nuo kaksi pientä tyttöä on mulle merkki siitä, että koskaan ei saa luovuttaa ja aina on toivoa. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkasi PCOS-diagnoosiin kuulostaa tutulta, onhan se hämmästys saada PCOS-diagnoosi ilman minkäänlaisia (ainakaan tiedostettuja) oireita ja ilman, että on ikinä edes kuullutkaan koko diagnoosista.

      Olen samaa mieltä, että vaikka esimerkiksi vuosi on tietyllä mittapuulla lyhyt, ja jopa melko tavanomainen aika yrittää lasta, ne siihen sisältyvät hetket ja kuukaudet tuntuvat niin loputtoman pitkiltä ja voivat todella viedä voimat.

      Kiva, kun luet ja kiitos teidän tarinan jakamisesta! Toivoa todellakin on myös meillä PCOS-naisilla, osahan sitä paitsi tulee ihan helposti ja nopeasti raskaaksi. Ja vaikkei luomuna raskaaksi tulisikaan, myös hoidoista on hyvinkin mahdollista saada tarvittava apu.

      Poista