Uutta kohti

Pää on ollut viime aikoina melko tyhjä.
Se kertonee siitä, että tällä hetkellä palloja alkaa olla ilmassa enemmän, kuin osaan hallita.

Palloista puheen ollen. Vatsa, jota en edelleenkään hahmota itselleni kuuluvaksi on ottanut muutaman viime viikon aikana huomattavan kasvuspurtin. Ystävä- ja sukulaispiirissä kuljin joulun aikaan sujuvasti mm. hellittelynimillä "joulupallo" ja "lumipallo".

Joululomalle jäädessä mieleen jäivät erityisesti työkaverin sanat:
"Sori mut mä en vaan voi lakata tuijottamasta tota sun vatsaa, kun se on niin.. Silmiinpistävä."

Tässä kuussa uskalsin viimein ostaa ensimmäisen tavaran vauvalle.
Siis sellaisen, joka ei ole lojunut jo vuosia joko kaapissa tai kaapin päällä.

Sellaisen pienen ja halvan vain, koska niin tahaton lapsettomuus ajatuksissani edelleen vaatii.
Sillä eihän koskaan voi tietää. Ja jos kaikki menee hyvin, niin. Mutta kuitenkin.

Katsoin sitä kaupan hyllyllä ostoskierroksen alkuvaiheessa.
Uskalsin palata viimeisenä hakemaan sen kärryyn.

Kirjoitan siitä myöhemmin lisää.

Uusi vuosi.
Muutoksen vuosi.

Ensi vuonna minun on oltava valmiina moneen asiaan, jotka tulevat olemaan jatkossa peruuttamattomalla tavalla toisin.

Välillä edelleen mietin, olenko tosiaan valmis siihen kaikkeen?
Toivon tällaisten päänsisäisten ristiriitaisuuksien olevan normaaleja.

Sillä eihän siinä ole mitään järkeä, tätähän olen halunnut vuosia.
Tämän valmiimmaksi en kai tule.

Silti osa minusta haluaisi jäädä pitemmäksi aikaa kiinni tähän vuoteen. Tietylle erikoistaajuudelle viritettyyn, odottavaan jännitykseen. Syvään silmät kiinni tehtyyn huokaukseen ennen sukellusta.

Sillä vuosi 2022 oli hyvä vuosi.

Sen on kuitenkin nyt aika mennä, sillä pian on luvassa jotain muuta.
Tänäkään vuonna emme enää katso tinaennustuksista, mitä.

Uskon ja toivon, että vuodesta 2023 tulee vielä parempi.

 

Siispä parempaa ensi vuotta myös kaikille lukijoille!

Kiitos, kun olette pysyneet matkassa mukana.