Tyhjä kohta

Asiaa sulateltuani on selvää, että haluaisin yrittää ovulaation induktiota tablettihoidolla jo ensi kierrosta. Lääkkeet ovat halpoja ja lääkärin mukaan todella hyvin siedettyjä. Sitä paitsi niitä syödään vain viiden päivän ajan. Kohdun tilanne ja hoidon vaikutus täytyy tarkistaa ultraäänellä myöhemmin kierron aikana, ja se tietysti maksaa.

"Olisihan sinulla ainakin sitten jotain, mitä voit tehdä", Mies toteaa.

Hänkin on oppinut sisäistämään yhden tätä kaikkea suuresti määrittelevän tekijän: palavan haluni ja kaipuuni saada jotakin, mitä tälle asialle voisin tehdä. Muutakin, kuin odottaa ja toivoa parasta.
Se ei koskaan ole ollut vahvuuteni.

Varaan ajan lääkärin suosittelemiin kilpirauhaskokeisiin.

Yöllä ennen nukahtamista pengon mieleni lokeroita.
Huomaan jotakin puuttuvan, mutten saa kiinni, mitä se on.

Tulee mieleen se muistipeli, jossa henkilölle näytetään ensin pöytä, jossa on kymmenkunta satunnaista esinettä. Sitten täytyy sulkea silmät. Kun saa katsoa, muutama esine on hävinnyt ja täytyisi muistaa, mitä pöydästä puuttuu.

Muisteltuani tarpeeksi kauan löydän kaksi kohtaa, joissa aiemmin oli jotain, mutta jotka ovat nyt tyhjiä.

Iso tila mieleni perimmäisessä nurkassa on autio. Sen paikalla oli aiemmin kylmäävä pelko, että minussa on jotain pahasti vialla. Että hedelmöittymiskykyisiä munarakkuloita on vähän tai hädin tuskin ollenkaan, ja aika alkaa olla vähissä, ehkä jo loppunut.

Suunnaton huoli, että kohdussa tai munasarjoissa olisi jotain välitöntä hoitoa vaativaa, kasvain tai laajalle levinnyt endometrioosi. Tai kävisi ilmi jotain muuta, mikä tekisi biologisen lapsen saamiseen suuria ellei mahdottomia esteitä. Kauhukuva, jossa joutuisin käymään Miehen kanssa seuraavan keskustelun, jota en todellakaan haluaisi käydä.

Nyt kun kehoni toimintaan liittyvän valtavan epätietoisuuden kohdalla ei ole enää juuri mitään, huomaan, miten suuren tilan se ajatuksistani vei.

Tänään tiedän suurin piirtein, mikä minussa on vikana ja mitä se voi tarkoittaa.
Kaikki ei ole vielä selvää, mutta se osa mikä on, on todennäköisimmin vaikeuttanut raskaaksi tulemista ja vaikeuttaa myös jatkossa. Tiedän myös, millä tavoin sitä voidaan lähteä hoitamaan.

Tottakai olen huolissani, mutta sentään olen paremmin perillä, mistä minun pitäisi olla ensisijaisesti huolissani, sen sijaan että huolehtisin kaikesta mahdollisesta. Olen edelleen epätietoinen monista asioista kehoni toimintaan liittyen, mutta siihen liittyvä pelko on tarkempirajaista, ei kaikennielevää.

Toinen puuttuva kohta löytyy mieleni vastakkaiselta seinustalta. Siinä oli aiemmin toivo siitä, ettei mikään ole pielessä, vaan kaikki on oikeasti hyvin ja huolehtimiseni on ollut turhaa. Tähän yhdistyy sen vaihtoehdon todennäköisyys, että lapsen saaminen voisi olla hyvinkin yksinkertaista eikä vaatia mitään erityisiä toimenpiteitä.

Senkin paikka on nyt tyhjä. Tiedän, että minun on edelleen fyysisesti täysin mahdollista tulla raskaaksi ilman mitään lääketieteellistä apua, mutta odotukseni sitä kohtaan ovat vähäisemmät.

Huomaan, että olen tottunut käymään näissä kahdessa paikassa mielessäni, useita kertoja päivässä. Erityisesti nukkumaanmennessä oIen ikään kuin kävellyt mieleni läpi ja sammutellessani valoja käynyt aina katsomassa samat tietyt, tutut paikat. Todennut, että voi olla, että kaikki on pahasti pielessä.
Sen jälkeen todennut, että voi myös olla, että kaikki on hyvin.

Nyt minulla on liikaa tietoa pelätäkseni, että kaikki asiat ovat huonosti, ja liikaa tietoa toivoakseni kaiken olevan hyvin. Kun en voi enää käyttää kumpaakaan näistä, ajatukseni eivät useinkaan tiedä, mihin päin etsiytyä.

Olen silti tyytyväinen, että kävin tutkimuksissa enkä odottanut kauempaa.
Luulen, että kokonaisuuden kannalta näin on vähän helpompi olla.