torstai 18. marraskuuta 2021

Nänni

Toisinaan kuvittelen kehoni koetilanteeseen, jossa aiheena on "Naisen kehon toiminta ovulaation aikana, kun siittiöitä tulee sisään".

Löntystääkö se koetilanteeseen apaattisena, täysin valmistautumatta? Silmäilee tyhjin katsein paperia ja siinä esitettyjä, etäisesti tuttuja, mutta niin uskomattoman monimutkaisia kysymyksiä. Toteaa, että hmm, olen ehkä joskus lukenut tästä, mutta nyt en kyllä yhtään muista, miten tämä meni..

Vai marssiiko se luokkahuoneeseen itsevarmuutta uhkuen, viimeiset neljä viikkoa päntänneenä?
Koepaperin saadessaan raapustaa kiivaasti vastauksia paperille, yksikään kohta ei jää tyhjäksi.
Ja tuijottaa epäuskoisena hylättyä arvosanaa, kun koe palautetaan.

Vai onkohan sentään ihan kaikki mennyt keholtani ohi?

Vasen nänni on vähän kipeä. Huomaan sen ensin aamulla, kun käteni osuu ohimennen siihen.
Päivän aikana kokeilen sitä vaivihkaa muutaman kerran. Arka, ihan selvästi.
Kokeilen vähän lisää. Jep, edelleen.

Äh, tämä on taas tätä. Todennäköisesti kuvittelen koko asian.
Olenhan kuvitellut kaikki mahdolliset raskausoireet moneen kertaan, olematta kuitenkaan raskaana.
Tämä menee varmasti pian ohi.

Illalla huomaan leijuvani senttimetrin irti maasta. Yritän itsepintaisesti saada jalkoja koskettamaan lattiaa, mutta turhaan. Vaikka tiedän liiankin hyvin, mihin tämä kaikki vielä johtaa, on kuin seisoisin avuttomana itseni vieressä, seuraten sivusta.

Tunnen alhaalla laaksossa, kuinka valtava lumivyöry käynnistyy ylhäällä kilometrien korkeudessa. Yksi harmittoman kuuloinen pieni rasahdus, jonka tappavat vaikutukset alkavat tuntua vasta viiveellä, hetkien päästä.

Se on vain yksi nänni, idiootti!

Ei elämäsi ensimmäinen positiivinen raskaustesti, eivät runsaudesta paisuneet, päivässä kaksi kuppikokoa kasvaneet rinnat. Ei ylitsepääsemätön, täysin äkillinen pahoinvointi. Ei kuvotus normaaleja kodin ruokia ja tuoksuja kohtaan.


Pelkkä yksi nänni.

Joka on muuten aivan täysin samannäköinen ja -värinen kuin ennenkin.
Aivan samanlaisessa ja samankokoisessa rinnassa, kuin ennenkin.

Se voi johtua ihan mistä tahansa, vakuutan itselleni rauhallisuutta ja vakautta hakien. 

Ehkä ihosi on siitä kohti kuivunut. Lukuisat käytössäsi olevat lääkkeet voivat varmaan aiheuttaa sivuvaikutuksena nännien herkkyyttä. Voi hyvänen aika, mistä tiedät vaikka Mies on seksin aikana puraissut sitä liian kovaa?!

Heti, kun kissa nimeltä Järki kääntää selkänsä, pienet ajatushiiret loikkaavat hyppimään pöydällä.
Yhdellä niistä on vauvanvaunut vertailussa, toinen ihastelee kaapissa odottavaa bodya ja kolmas pohtii raskaudenaikaisen vakuutuksen tarpeellisuutta.

"Seis, seis, SEIS!" yritän huutaa itselleni, mutta ääneni on mykkä, vai eikö kukaan vain kuule sitä?

Yhtäkkiä joku tekee ohjelmistopäivityksen, jollaista en tarvitse enkä edes halua.
Tehdasasetukset muuttuvat, vaikka painan hädissäni kaikista nappuloista yhtä aikaa estääkseni sen.

Vaikka kuinka tappelen vastaan, ennen kuin huomaankaan, aivon kääntyvät siihen asentoon, jossa raskaana oleminen onkin jonkin verran enemmän mahdollista, kuin oli vielä äsken. Huolimatta todennäköisyyslaskelmista ja siitä, ettei mikään ole eri tavalla, kuin oli hetki sitten. 

Paitsi että on.

Olen kuin valeraskaana oleva koira, joka etsii kaikista kodin huoneista vimmatusti jotain, jonka se voisi kantaa pehmeään pesään mukanaan. Jotain, johon purkaa kaikki toiveet pienestä poikasesta.

Vasen nänni on asia, jonka kanssa haluaisin itse hautautua omaan pesäkoloon.
Tuudittautua ikuisiksi ajoiksi siihen, että se on Se Erilainen Juttu, se jokin, mikä on nyt toisin. 

Sitähän olen niin pitkään kaivannut, jotain erikoista oiretta, poikkeamaa kaavassa.
Ja nyt se on siinä.

Seuraavina päivinä tunnen tasaisin väliajoin kuukautiskipumaista jomotusta. Yhtenä aamuna tunnen tuttuakin tutummat krampit, joista ei voi enää erehtyä. Ainut vain, että on todella aikaista.
Ihmettelen, näinkö merkittävän paljon kiertoni aikaistuu jostain syystä, kenties Terolutien ansiosta?

Mutta kuukautiset eivät ala ennen aikojaan, menkkamaiset kivut vain jatkuvat, päivästä toiseen.
Toinen erikoinen oire! En kuitenkaan uskalla iloita, raskauden testauspäivä on vasta edessä.

Sen on pakko olla sitä, onhan?

"Katso mitä löysin, saanko pitää sen?"
kysyn itseltäni. "Voihan olla, että nyt tällä kertaa se on.."
"Niin. Voi myös olla, että ei ole",
minulle vastataan.

Tämä on nähty jo liian monta kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti