sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Kohonnut riski

Olen aikaisemminkin pohtinut erilaisia riskejä, joita tilanteeseemme liittyy.

En ole eilisen teereen tyttöjä.

Tiedostan, että mikäli maailman kahdeksas ihme tapahtuisi ja tulisin hedelmöityshoitojen avulla raskaaksi, eivät ongelmamme hyvin todennäköisesti siihen loppuisi.

Mielestäni mahdollisimman realistinen suhtautuminen asiaan on paikallaan. Vaikka tulisin onnellisesti raskaaksi jossain vaiheessa, tietyt lainalaisuudet ja realiteetit vaikuttavat silti tilanteemme taustalla.

Suurin niistä on tietysti se, ettei lapsi ole yhteinen toiveemme, vaikka se onkin päätös, johon molemmat olemme sitoutuneet. Toisekseen fyysiset realiteetit kohdallani ovat PCOS:n takia epäselvät, eikä ole tietoa, miten paljon ne vaikuttavat tai vaikeuttavat raskaaksi tulemista (tai raskaana pysymistä) kohdallani.

Viime aikoina mieleessäni on alkanut pyöriä muutamia tiettyjä asioita, joiden osalta jopa ihan yleisestä lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna riski vaikuttaa olevan suurentunut.

En halua ajatella tai "manata", että jokin näistä skenaarioista tapahtuu. Mielestäni on kuitenkin parempi tiedostaa nämä asiat ja niiden mahdollisuus, kuin teeskennellä, ettei niitä ole olemassakaan, ja että ainoat huonot skenaariot tässä liittyisivät vain siihen, etten tule IVF-hoitojenkaan avulla raskaaksi.

Fakta kun on se, että minun kohdallani vaikuttaisi siltä, että kohonnut riski on ainakin:


1. Saada keskenmeno

Naisilla, joilla on PCOS, on kohonnut riski raskausajan ongelmiin kuten raskausdiabetekseen ja raskausmyrkytykseen, sekä suurentunut riski saada keskenmeno


2. Sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen

Ensi- ja turvakotien liiton sivuilla kerrotaan näin:
"Synnytykseen liittyvän masennuksen syitä ei tarkkaan tiedetä. Masennuksen taustalla voi olla äidin nykyinen tai aiempi kuormittava elämäntilanne, parisuhteen ongelmat tai sosiaalisen tuen puute. Riskitekijänä on myös äidin aiempi masentuneisuus ja raskauteen ja synnytykseen liittyvät huolet.

Tjoo. No, jos näitä nyt alkaa miettimään, niin..

Nykyinen ja aiempi kuormittava elämäntilanne? Check!

Parisuhteen ongelmat? Check!

Sosiaalisen tuen puute? Check!

Raskauteen ja synnytykseen liittyvät huolet? En ole vielä kokenut, mutta vahvasti aavistaisin, että check!

"Synnytyksen jälkeisen masennuksen ennaltaehkäisyssä puolisolla on merkittävä rooli. Häneltä saatu tuki auttaa äitiä uudessa roolissaan. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde vaikuttaa myös positiivisesti siihen, kuinka vanhemmat kokevat uuden perhetilanteen ja vauvan syntymän."

Joo. Sehän on hirveän kiva.

Mistä päästäänkin mukavasti seuraavaan kohtaan, eli..


3. Katsoa vierestä, kun Mies sairastuu (synnytyksen jälkeiseen) masennukseen

Niin, myös noin kymmenen prosenttia iseistä kokee masennusta puolisonsa raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Masennuksen taustaan voi liittyä esimerkiksi hämmennys ja riittämättömyyden tunne uudessa roolissa isänä, äärimmäiset väsymyksen tunteet sekä lapsen parisuhteen ja talouteen tuomat muutokset.

Rohkenisin veikata, ettei tätä riskiä tähän ainakaan vähennä se, ettei lapsi ole missään vaiheessa ollut Miehen omissa toiveissa.


4. Menettää parisuhteeni

Ei varmasti ole liioiteltua todeta, että näillä lähtökohdilla parisuhteellamme on kohonnut riski kariutua.

Lapsen saamisen tiedetään muuttavan parisuhteen dynamiikkaa aivan uudenlaisella tavalla, kun mukaan astuvat vastuu vauvasta, väsymys, kahdenkeskisen ajan puute, you name it.

Erään kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista pariskunnista on harkinnut eroa jossain vaiheessa lasten ollessa pieniä, erityisesti vauvavuoden jälkeen. Pienten lasten vanhemmat päätyvätkin aiempaa useammin avioeroon.

Jos saisimme lapsen, olen vakuuttunut siitä, että tekisimme Miehen kanssa kaikkemme sen eteen, että voisimme elää yhdessä perheenä. Niin kuin olemme tehneet jo tähänkin asti, kun olemme ylipäänsä lähteneet yrittämään lasta ja suunnittelemaan myöa yhteistä omaa kotia kaikesta huolimatta. 

Kuten sanottua, en kuvittele, että lapsen saatuamme ratsastaisimme yhdessä kauniiseen auringonlaskuun, keijukaisia ja yksisarvisia ympärillämme hyppelehtien.

Kaikki voi kaatua lapseen, tavalla tai toisella. Siihen, ettemme saa häntä, tai siihen, että saamme.

Toivon, että voimme elää yhdessä onnellista elämää. Todella toivon niin.
Mutta en voi sitä tietää, niin kuin ei voi toisaalta kukaan muukaan.

Varmaa on vain epävarmuus. Ja toive paremmasta ajasta, minkä avulla yrittää jaksaa eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti