Ihmiskoe

Päätän suorittaa ihmiskokeen.

Hetki tuntuu sopivalta, koska mitään hoitoja ei ole tällä hetkellä meneillään eikä tulossa lähitulevaisuudessa. Olen kerrankin vapaa kuukautiskierron aikatauluista.

Syön Letrozoleja normaalisti kiertopäivät 3–7, mutta ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan en pistä irrotuspiikkiä. Haluan testata, mitä tapahtuu ilman sitä.

Tiedän, että ilmankin on mahdollista sattua toivottuja asioita. Tammikuussa ovulaatio tuli itsestään, ennen kuin edes ehdin suunnitella pistäväni irrotuspiikkiä (ja pistin sen silti varalta tehostamaan ovulaatiota).

Tällä kertaa oikein mitään ei vaikuta tapahtuvan. Tunnen munarakkulan kasvun tuttuna vaimeana kipuna, kuin sisälläni olisi minikokoinen hiljalleen paisuva ilmapallo.

Mutta kierron oletettu puoliväli tulee ja menee.

Ovulaatio-oireita ei näy, ei kuulu. Yleensä niitä ei voi olla huomaamatta, viimeistään siinä vaiheessa kun ovulaatiokivut alkavat todella raastaa sisältä. Jomotukset, jotka yleensä päättyvät ovulaatioon ja munarakkulan irtoamiseen, hiipuvat voimistumatta täyteen mittaansa. Myös ovulaatiolimojen bongaaminen on ollut yleensä selkeää.

Päädyn ajattelemaan, että ehkä ovulaatiota ei tapahtunut ollenkaan. Toinen vaihtoehto tietysti on, että se tapahtui, mutta jostain syystä en tällä kertaa huomannut selviä merkkejä, jotka tosin olen koko yrittämisajan aina tunnistanut, yrittämiskokemuksen kartuttua hyvinkin helposti.

Odotan kuukautisia saapuvaksi muutaman päivän päästä. Käy mielessä, miksei tyypillistä menkkoja eteilevää tuntemusta (ts. menkkaolo) tule. En kuitenkaan tosissani mieti raskauden mahdollisuutta, minkäänlaisia oireita siitä ei ole.

Ja olisihan se nyt aivan liian kornia, tulla nyt raskaaksi juuri kun ensikäyntiaika julkiselle on saatu.
Se ei kuulosta lainkaan minulta, ei tippaakaan meiltä.

Kiertopäivänä 28, myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa huomaan ilmiselvää ovulaatiolimaa vessapaperissa. Sitä näkyy lisää myös seuraavana aamuna.

Sellaista sitten tällä kertaa. Kierto on siis venynyt näin pitkäksi.

Mutta mikä sisältäni on nyt irtoamassa, vai onko mikään?

Ovulaatiokipuja ei juurikaan ole, kun yleensä ne ovat näihin oireisiin tultaessa olleet jo huomattavat.

Ei kai alkukierrosta kasvanut munarakkula ole enää oikeankokoinen, vai onko?
Kaikesta päätellen ei, sillä muutenhan kipu olisi sietämätön.

Jos Letrozolien vaikutuksesta munarakkula on yleensä oikeankokoinen (yli 20mm) noin kiertopäivänä 13, ja munarakkulat kasvavat noin 1,5-2 mm päivässä, minkäkokoinen se muka nyt olisi?

Olen melko varma, että tuntisin, jos sisälläni liikkuisi 10 sentin mittainen munarakkula.

Onko irtoamaisillaan toinen rakkula, joka ei alkukierrosta ollut vielä kasvanut?

Lyhyt googlettelu kertoo aikalailla kaiken olevan mahdollista. Joko kiertoni viivästyy kahdella viikolla, tai sitten kuukautiset alkavat ajallaan, tai muutaman päivän myöhässä. Tai ehkä LH-hormonin pitoisuus on PCOS:n takia kohonnut tarpeeksi siihen, että kehoni luulee ovuloivansa, vaikkei ovulaatiota todellisuudessa tapahdu.

Oli miten oli, eipä sillä sinänsä ole väliä, kun tässä on tarkoitus vain odotella julkiselle pääsyä.

Ajatus kierrosta, joka kerrankin venyy useammalla päivällä, kenties jopa viikoilla, mutta ei edelleenkään raskauden takia, kuulostaa melko ironiselta.

Se kuulostaa minulta. Kuulostaa meiltä.