Eräs tuttava kertoo tulleensa aikanaan raskaaksi vatsataudin takia.
Oli käynyt niin, että yksi e-pilleri olikin ilmeisesti tullut ulos oksennuksen mukana, ja jäänyt vaikuttamatta.
Yksi pilleri.
Yksi ainut e-pilleri jäi, ja PAM, hän oli raskaana.
Kuvitelkaa.
Pystyttekö siihen?
Koska minä en pysty.
Kerran samassa jumpparyhmässä oli nainen, joka kertoi, että heillä on iso ongelma se, että hän tulee raskaaksi liian HELPOSTI LIIAN HELPOSTI, WHAT? Siis oikein painotti sitä, että se on ihan valtavasti elämää häiritsevä tekijä. Vittu, että onkaan ihmisillä ongelmat.
VastaaPoistaTekimieli sanoa, että steriloikaa molemmat itsenne tai lopettakaa seksi kokonaan.
No hohhojakkaa, sanopa muuta! Ongelmansa toki kullakin, mutta vaikeaa (okei, käytännössä mahdotonta) on näiden omien kokemusten siivittämänä suhtautua objektiivisesti ja löytää itsestään empatianrippeitä.. Tällaiset tarinat saa kyllä nykyään verenpaineenkin hälyttävän korkeaksi.
PoistaNiin, se on epäreilua. Ihmisten keho toimii eri tavalla... toiset ei tule raskaaksi millään ja toiset tulee vaikka söisikin juurikin niitä kuuluisia e-pillereitä.
VastaaPoistaNimimerkillä kokemusta on 👼
Niin. Epäreiluuden tunteita on tosiaan joutunut aika paljon tässä oman polun varrella käsittelemään omassa päässään, usein myös hiljaa nieleksimään.
PoistaEpäreiluuden tunne lienee tuttu kaikille lapsettomuutta kokeneille. Kokemusta todellakin on. Silti lapsettomuudessa keho nimenomaan ei toimi, eikä vain "toimi eri tavalla", kun taas on ihan oikeasti aivan naurettava ongelma, että aikuinen ihminen ei osaa järjestää itselleen toimivaa ehkäisyä. Eli kyllä vituttaa kuulla tällaisia. Viimeksi vitutti ihan vain tv-sarjan jakso, jossa pariskunnan nainen sai tietää lääkärissä ollessaan jonkun toisen asian vuoksi, että onkin raskaana. Ihan noin vain!
VastaaPoistaLisäksi minua kiinnostaisi, että ajatteleeko joku syöpään sairastuneen kehon vain "toimivan eri tavalla"? Se kun kuulostaa aikamoiselta vähättelyltä tällaisten kriisien kanssa kamppaileville.
Oman kehon toimimattomuus ja kertakaikkinen kyvyttömyys käyttäytyä oikealla ja toivotulla tavalla on ollut itselle yksi isoimmista haavoista lapsettomuudessa, edelleen tulehtunut ja märkivä sellainen.
PoistaSen lisäksi on pakotettuna elämään jatkuvasti sen lamaannuttavan pelon ja epävarmuuden kanssa, millä tasolla se oman kehon toimimattomuus on pitemmässä juoksussa. Entä jos se ei toimi siis _ollenkaan_, ei vastaa toivotulla tavalla edes pitkälle vietyihin hoitoihin?
Saan erittäin hyvin noista vittuuntumisen tunteista kaikenlaisiin nähtyyn ja kuultuun liittyen, tv-sarjoista Instagramin kautta uutislööppeihin. Inhoan muun muassa nykyään kaikkia henkilöhaastatteluja ja artikkeleita, joissa todetaan sanat "tutustuimme, menimme kihloihin, sitten naimisiin ja saimme kaksi lasta". Ihan kuin muut vain tasohyppelisivät Marion tavoin kepeästi leveliltä toiselle elämässä.