Kuume

Tähänastisessa elämässäni olen potenut kerran vauvakuumeen kaltaista tilaa. Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa. Ollesssani kaverin luona kylässä hän näytti saamaansa uutta lelua.
Se oli vauvanukke, ja täysin erilainen kuin muut näkemäni nuket. Aidomman näköinen.

Kasvoilla tyyni ilme. Silmissä ei tyypillistä tyhjyyttä tai hämmästynyttä katsetta, vaan rauha.
Kauniit silmäripset, suloinen pieni suu. Raajat eivät olleet jäykät, vaan ne asettuivat rennosti nuken sivuille. Syliin nostaessa nukessa oli ihana painon tuntu. Kuin olisi kantanut oikeaa lasta.
Tähän tunteeseen oli luotettu suunnittelussa, koska nuken suu oli kiinni eikä mukana tullut edes tuttipulloa. Syöttämisen mahdollisuus oli kuitenkin toissijaista.

En yleensä vaatinut saada uusia leluja, mutta tässä asiassa olin järkähtymätön. Minun oli saatava samanlainen nukke itselleni. Vanhempani yrittivät muuttaa mieleni. He selittivät turhaan, kuinka olin liian iso tyttö hoitamaan nukkeja, kuinka tulisin unohtamaan nuken pian. Isäni päivitteli vielä kassallakin, miten näin iso tyttö voi haluta vauvanuken.

Minä en siitä välittänyt. Olin lumoutunut nukestani. Iltaisin istuin sänkyni reunalla ja heijasin sitä sylissäni uudelleen ja uudelleen. Huumaannuin kuvitelmasta, että vauva olisi oikea ja minä olisin maailmassa vain sitä varten.

Säilytin nukkea pienessä pahvilaatikossa vaatekaapissa, poissa näkyvistä. Ymmärsin kai itsekin olevani höpsähtänyt. Vanhempani olivat kuitenkin oikeassa. Pikkuhiljaa vauva unohtui muiden puuhien tieltä.

Mitä tulee oikeaan vauvaan, en koskaan ole tuntenut vauvakuumetta. Olen käsittänut tunteen olevan hyvin voimakas halu ja jopa fyysiseksi muuttuva tarve saada vauva NYT. Olen epäillyt, voisinko koskaan saavuttaa niin voimakasta halua.

Viime kuukausina olen tunnustellut, olenko menossa tätä kuumetta kohti. En edelleenkään löydä sisältäni NYT-ajatusta. Onko se piilossa tämän kaaoksen alla? Enkö vain uskalla tuntea sitä, koska en tiedä mihin ratkaisuihin se johtaisi?

Silti huomaan, että ajatus vauvasta on läheisempi kuin ennen.
Ajatus lapsesta on tuntunut hyvältä jo pitempään, mutta ajatus vauvasta on ollut jollain tapaa hankala.

Ja siinä asiassa jotain on tapahtunut. Joitakin muureja on kadonnut sisältä. Ehkä ne ovat esteitä, joiden olemassaolon hahmottaa paremmin vasta nyt niiden poistuttua.

Jokin on muuttunut.