Sen ääni kantautuu korviini, kun olen vähiten varuillani.
Kun on oikein mukava, lämmin tunnelma. Ollaan yhdessä, lähekkäin.
Pääni on täynnä ajatuksia siitä, etten koskaan tahtoisi luopua näistä hetkistä.
Se on mykän ääni. Moni ei ole kuullut sen puhuvan koskaan. Siksi usein oletetaan, ettei se osaa puhua. Todellisuudessa se puhuu hyvin harvoin. Harva asia on niin tärkeä, että se jaksaa vaivautua.
Ja muut äänet päässäni kuuntelevat, kun se puhuu.
Tästä ei ikinä tule mitään, se sanoo.
Tämä suhde tulee päättymään eroon. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Sen jälkeen on pitkän aikaa hiljaista.
Kukaan muu ei sano mitään. Mutta kukaan ei osaa väittää vastaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti