Töissä

Kaksi eri tilannetta töissä.

Syön eväitä lounastauolla työpaikan kahvihuoneessa.
Keskustelemme työkavereiden kanssa niitä näitä.
Eräs hieman etäisempi työkaveri kysyy yllättäen kaikkien kuullen:
”Onko sinulla ja Miehellä lapsia?”
”Ei ole.”
”Oletteko jo harkinneet lasten hankkimista?”
”No ei ole ollut tässä vaiheessa ajankohtaista miettiä”, takeltelen häkeltyneenä.

Onko tästä aiheesta soveliasta kysyä kahvipöytäkeskustelussa?

Onko tästä aiheesta soveliasta kysyä ollenkaan, etenkään kun olemme korkeintaan puolituttuja?

Meillä on vapaamuotoinen kahvitilaisuus töissä. Puheensorina täyttää huoneen. Keskustelunaiheet pyörivät arkielämän ympärillä. Yhtäkkiä työkaveri katsoo minua ja huudahtaa:
”Hei, Neiti Kuu on muuten ainut meidän työporukassa, joka ei ole äiti.”
Kaikki katsovat minua, puheensorina vaikenee. Muut työkaverit nyökkäilevät ja mumiset myöntyvästi.
”Niin olen”, totean. Minusta ei tunnu mitenkään erityisen pahalta. Tulkitsen lauseen viattomaksi sekunti sitten tehdyksi havainnoksi, joka vain lausuttiin ääneen sen kummempia ajattelematta.

Olen silti hieman hämmentynyt.

En voi olla ajattelematta, mitä jos olisin tahattomasti lapseton fysiologisista syistä?

Keskenmenon juuri saanut?

Hedelmöityshoidot viime viikolla aloittanut?

Kumppanistaan hiljattain eronnut?

Tilanteessa, jossa parhaillaan olen?