Näin toimit jatkossa.
Lähettäjä saattaa olla neuvola. Tai ehkä kyseessä on uusi tapa, jolla Suomen valtio kiittää kaikkia synnytystalkoisiin osallistuvia.
Seuraava kohtaus.
Tulen töistä kotiin. Selaan saapuneita kirjeitä. Yksi niistä kiinnittää huomioni. Avaan sen.
Onneksi olkoon. Saamiemme tietojen mukaan olette raskaana. Näin toimit jatkossa.
Miten neuvola voi tietää tämän ennen minua? Keräävätkö he meistä dataa tietämättämme?
Sillä ei ole väliä. Tämä kirje on oikein. Kyllä neuvola (tai Suomen valtio?) tietää.
Yllätyn niin paljon, että menetän toimintakykyni täysin. En ole millään tapaa odottanut tätä.
Ei selviä, olenko niin häkeltynyt siksi, etten uskonut yrittämisessä menevän näin vähän aikaa,
vai siksi, koska raskaus ei ole lainkaan suunniteltu.
Seuravaaksi tulee niin voimakas tunne, että se jättää minuun fyysisen muistijäljen.
En ole koskaan ollut näin onnellinen.
Jalkani meinaavat pettää alta. Minun täytyy ottaa tukea, etten romahda lattialle.
Kaiken alleen peittävä helpotuksen tunne vyöryy ylitseni.
En itsekään tiedä, kumpaako olen enemmän, onnellinen vai helpottunut.
Yhtäkkiä ajatuksissani on pelkkää tyhjää. Kaikki se musertava huoli, sadan vuoden yksinäisyys.
Niitä ei ole enää olemassa, ne ovat mennyttä. Sanoja ei ole eikä niitä tarvita.
Miten voi olla, että kaiken sen jälkeen minulle annetaan tämä hetki, tämä onni?
Tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin.
Näin tämän kuuluu mennä. Olemme ystäväni kanssa raskaana samaan aikaan.
Seuraava kohtaus.
Näytän Miehelle kirjettä keittiössämme. Hän lukee, on pitkään hiljaa.
"No, eihän siinä sitten", Mies sanoo, myöntyy.
Sitten herään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti