tiistai 26. toukokuuta 2020

Valo

Seuraavana päivänä Mies sanoo, että saan lapsen aikanaan. Ajankohdan tälle saan itse päättää.
Ettei ole muuta vaihtoehtoa, sen on oltava niin. Mies haluaa, ettei asiaa tarvitse vatvoa enää yhtään enempää, kuin on pakko.

Mies ei halua miettiä nyt mitään. Ymmärrän, hän on jo miettinyt yhden ihmiselämän verran.
Meistä kumpikin on.

Päässäni vallitsee täyskaaos. Täytyy pinnistellä, että edes ymmärrän sanoja.

Toisaalta tuntuu, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sisälläni on jokin järjestys.
On olemassa jotain, jossa on jotain järkeä. Yhtäkkiä kaikessa on järkeä.

Keskellä yötä menen ulos.

Matkalla metsään katulamppu sammuu, kun astun sen kohdalle.
En tiedä, miten liikun eteenpäin. Jalkani eivät minua kuljeta, en edes tunne niitä.

Ympärilläni on pilkkopimeää. Mutta minä näen valon.

2 kommenttia:

  1. Ihana, herkistävä uutinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Todella häkeltyneissä tunnelmissa on mennyt viime päivät. Tuntuu, että on ollut normaalia vähemmän sanoja ylipäänsä millekään. Suuri kiitos sinulle kommentista, tästä tuli niin lämmin olo.

      Poista