Tahattomasta lapsettomuudesta suoraan kertovia kappaleita on tehty aika vähän, ainakaan suomenkielisiä.
Suomalaisista kappaleista tunnetuin lienee Arttu Wiskarin laulu Ikuisesti kahdestaan, jossa kuvataan lapsettomuuden raastavaa kipua ja pohditaan, miten kauan enää on voimia jäljellä haaveilla omasta lapsesta, niin monien pettymysten jälkeen. Laulun kertoja vannoo kumppanilleen, että vaikka miten kävisi, he pysyvät yhdessä.
Olen miettinyt, mikä kappale sopisi kuvamaaan omaa tilannettani.
Rakkaus ja erityisesti sydänsurut ovat maailman suosituin laulujen aihe.
Mutta entä rakkaus, joka voisi olla, muttei todennäköisesti kuitenkaan voi?
Entä rakkaus, jossa halutaan elää yhdessä, muttei ehkä pystytäkään?
Ei siksi, että olisi niitä tavallisia syitä. Pitkään vaihdettuja katseita pikkujouluissa, musta silmä aurinkolasien takana, halu kokeilla kelpaako enää muille, ei mitään puhuttavaa, aina se yksi kalja liikaa, salaisuus joka hiertää, liian tutut reitit toisen iholla, riitaa rahasta, kämppäkaveruudeksi muuttunut arki, katkeria muistoja, liian vähän yhteistä aikaa, yleisesti ottaen liian vähän yhteistä.
Mutta ei silti varmaan vaan voida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti