Olen miettinyt, millaiseksi tilannettani voisi nimittää.
Onko olemassa sanaa sille, mikä minä olen tässä elämänvaiheessa?
En koe olevani ensisijaisesti tahattomasti lapseton, koska en halua lasta juuri nyt.
En tunne akuuttia kipua siitä, ettei minulla ole juuri nyt lasta enkä ole raskaana.
Minuun sattuu kyllä, mutta ei varsinaisesti tuo asia.
Minuun sattuu nykyisyyden sijaan enemmäkin ajatus tulevaisuudesta.
Olenko vapaaehtoisesti lapseton?
Tavallaan kai, mutta se tuntuu hassulta ilmaisulta.
En joka tapauksessa haluaisi olla sellainen tulevaisuudessa.
Jos Mies kertoisi yhtäkkiä haluavansa lapsen nyt, suostuisin epäröimättä.
Olen miettinyt sanaa elämäntilannelapseton.
Se kuulostaa käsitteenä luontevammalta.
Elämäntilanteeni on tällä hetkellä, ettei Mies halua lasta enkä itsekään halua lasta juuri nyt.
Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa lapsen Miehen kanssa. Ja hän ei haluaisi.
Elämäntilanteeni on epävarma, epäselvä.
Destination unknown. Olisiko se osuva kuvaus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti