Viime syksynä vietimme tavallista arki-iltaa kotona.
Mies kertoi lukeneensa uutislööpeistä, että erästä bloggaajaa oli arvosteltu pienen vauvan jättämisestä yöksi isovanhemmille hoitoon, kun bloggaaja itse oli lähtenyt puolison kanssa hotelliin yöksi.
Pohdin ääneen, että mahdollisesti itsekin voisin tehdä samoin, joskaan en yhtä pienen vauvan kanssa. Tarkensin, että nimenomaan siinä tapauksessa, jossa hoitaja on vauvalle erittäin läheinen ja ollut mukana hoitamassa alusta lähtien.
Kuten usein käy, innostuin puhumaan asiasta melko kärkkääseen ja kuulijaa haastavaan tyyliini. Miehen välikommenteista huomasin, ettei hän ollut samaa mieltä kanssani.
Kysyin tarkemmin, mitä mieltä Mies asiasta on.
Mies katsoi minua ja kysyi: ”Mitä väliä sillä on?”
Lause hiljensi minut hetkeksi. Aivoissani löi tyhjää.
Ärsyyntyneenä tokaisin sillä olevan se väli, että yleensä minua kiinnostaa hänen ajatuksensa asioista.
Keskusteltu tyrehtyi, mutta lause jäi välillemme roikkumaan.
Yhdistin Miehen kysymyksen tyypilliseen lopputulemaan silloin, kun meillä on eriävät mielipiteet asioista. Mies ei todennäköisesti tuntenut oloaan mielipiteineen turvalliseksi ja koki minut hyökkäävänä. Hän oli mieluummin hiljaa, kuin lähti haastamaan näkemyksiäni.
Vasta myöhemmin illalla huomasin, että tuo lause kaikui edelleen korvissani.
Mitä enemmän sitä ajattelin, sitä ikävämmältä se kuulosti.
Tarkoittiko Mies, että mitä väliä on sillä mitä hän ajattelee tuosta asiasta, joka ei tule meidän kohdallamme olemaan koskaan ajankohtainen?
Makasin pitkään hereillä vuoteessa. Tuijotin kattoa, kyyneleet polttaen silmäkulmiani.
Uneen vaipuessani viimeisin ajatus oli, että niin.
Mitä väliä ylipäänsä millään on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti