Ristiäisissä

Tilanne useita vuosia sitten sukulaislapsen ristiäisissä.

Juhlat ovat edenneet vapaamuotoiseen kahvitteluosuuteen. Istun omalla paikallani pitkässä kahvipöydässä.
Etsin katseellani päivän juhlakalua ja huomasin hänet iäkkään sukulaisnaisen sylissä.
Minun ja sukulaisnaisen katseet kohtaavat. Olemme melko kaukana toisistamme.
Hän on juhlatilan toisella puolella, minä toisella. Välimatkaa on pari-kolmekymmentä metriä.

Yhtäkkiä täysin yllättäen sukulaisnainen kohottaa lasta sylissään ja kailottaa hyvin kuuluvalla äänellä:
"Milloinkas aiot antaa tällaisen äidillesi?"
Menee hetki, ennen kuin tajuan, että hän puhuu minulle. Menee toinen hetki, ennen kuin ymmärrän mitä hän tarkoittaa.

"Jaa, eipä ole ollut tässä suunnitelmissa", vastatessani joudun puhumaan myös kovalla äänellä etäisyytemme takia.
"Kyllä sinun pitäisi jo alkaa, äidistäsi tulee vanha isoäiti jos kauan viivyttelet."
"Se on varmaan sitten enemmän hänen ongelmansa, kuin minun", vastaan napakasti, mutta rauhallisesti.

Sisälläni kuohuu.
Olen ehkä 23-vuotias ja typertynyt.
Ensimmäinen ajatukseni on, että tätäkö elämäni tulee olemaan?
Olenko nyt virallisesti aikuinen ja jatkossa minulta tivataan aina lastenhankintasuunnitelmia?

Ihmettelen myös asian esittämistapaa.
Oliko minua tarkoitus nöyryyttää, kun keskustelu haluttiin käydä kaikkien kuullen?
Oliko ideana luodun häpeän avulla ystävällisesti tuupata minua kohti lapsenhaluamisajatuksia?

Miten ylipäänsä kukaan voi ajatella, että lapsia saadaan lähinnä tulevia isovanhempia varten?

Onneksi pelkoni tulevasuutta kohtaan osoittautuu turhaksi. Keskustelu tulee olemaan monien vuosien ajan ainut kommentti, mitä kuulen lapsisuunnitelmiini liittyen.