Mies kertoo, että häntä ahdistaa ja pelottaa ajatus lapsesta.
Hän pelkää, ettei jaksaisi. Lasta, minua, meidän arkeamme.
Elämää lapsen kanssa.
Ajatus jatkuvasta väsymyksen tunteesta kammoksuttaa häntä.
Miestä voisi luonnehtia sanalla huoliherkkä.
Minä olen kova huolehtimaan, mutta eri tavalla kuin Mies.
Ajatus jatkuvasta huolen tunteesta lasta kohtaan pelottaa häntä.
Tieto siitä, että lapsen saatuaan on loppuelämänsä kroonisesti huolissaan.
Useat erinäiset arjen asiat vievät Mieheltä enemmän energiaa kuin minulta.
Puhumme usein "lusikoista", liittyen Christine Miserandinon lusikkateoriaan.
Teoriassa lusikat edustavat yksilöllistä energiamäärää, joka kullakin ihmisellä on käytettävissään päivän tehtäviin.
Miehen ja minun päivittäiset lusikkamäärät ovat hyvin erilaiset keskenään, vaikkei kummallakaan meistä ole mitään diagnosoitua sairautta.
Vapauden menetys ahdistaa häntä.
Se, että päivään tulee iso kasa erilaisia pakollisia rutiineja, jotka on hoidettava, vaikkei jaksaisi tai haluaisi.
Sitoutuminen tällaiseen elämään ei tunnu ajtuksena hyvältä.
Mies pelkää menettävänsä itsestään jotakin sellaista, mitä ei saa takaisin.
Hän miettii, olisiko enää sama ihminen vai muuttuisiko joksikin tunnistamattomaksi, vieraaksi itselleen.
Mies haluaisi elää mahdollisimman vähillä häiriötekijöillä. Mahdollisimman vähällä määrällä huolenaiheita. Hän haluaisi elää niin, että vapaa-ajallaan saisi mahdollisimman usein tehdä sitä, mitä milloinkin huvittaa tehdä.
Mahdollisimman vähillä pakollisilla rutiineilla. Ilman mitään, mikä asettaisi vaatimuksia, aikarajoja tai muita rajoitteita.
Ilman lasta, joka niitä asettaa.
Hei, tiedän tunteen. Minulla on täsmälleen samanlainen tilanne. Lohduttaa lukea tekstejäsi, etten ole yksin. t. N86
VastaaPoistaYhtä lailla myös minua lohduttaa tieto siitä, etten ole yksin ja meitä on muitakin samassa tilanteessa. Tuntuu todella hyvältä, että tekstini voivat antaa lohtua. Kiitos, kun kommentoit. Toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää kevääseen.
PoistaTämä blogi on ihan mielettömän tärkeä ihmisille, jotka ovat samassa tilanteessa kanssasi. Heitä on. Ja nämä kirjoitukset olisivat olleet mun pari vuotta sitten kirjoittamia. Halusin sanoa sulle, että nuo ajatukset, joita miehelläsi on, kertovat kypsyydestä ja kyvystä harkita elämän suurinta päätöstä. Mun mies puhui hyvin samankaltaisista ajatuksista. Kuvailisin häntä myös huolehtijaksi. Kävimme säännöllisesti sydäntäsärkeviä keskusteluja asiasta, ja se tuntui umpikujalta. Lopulta pyysin, että asiaan tulisi jokin päätös, sillä olin hajota suruun. Kuin ihmeen kaupalla mieheni otti loikan, ja päätimme yrittää. Siitä on kohta pari vuotta. Lasta meillä ei valitettavasti vielä ole. Halusin sanoa viestilläni, että on tärkeää, ettet luovu unelmastasi, ellet ole varma että voit hyväksyä uhrauksen joskus. En tunne miestäsi, mutta kirjoituksesi perusteella hän vaikuttaa hienolta ihmiseltä, josta tulisi hyvä isä, ja toivon, että hän prosessoi asiaa ja lopulta uskaltaa tehdä päätöksen. Et ole yksin, et todellakaan.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi. Miehissämme selvästi on samanhenkisyyttä. Teidän parin vuoden takaiset sydäntäsärkevät keskustelut kuulostavat hyvin tutuilta. En kuitenkaan pysty luopumaan unelmastani. Toivon kaikesta sydämestäni, että saatte vielä pienen syliinne.
PoistaHei kaikille ja nolot pahoittelut. Olen varmaan maailman surkein bloggaaja, koska vasta nyt tajusin katsoa julkaisua odottavia kommentteja.. En millään voinut kuvitella, että niitä on tullut jo nyt! Vilpitön kiitos teille kaikille sanoistanne.
VastaaPoistaOnpa teillä ikävä tilanne:( ymmärrän molempien näkökannan... kysyisin itse itseltäni tuossa tilanteessa ja pyytäisin miehen kysymään samaa että jos mies ei koskaan halua lasta, voinko todella elää sen päätösen kanssa että olisimme ilman lapsia. Sama toisinpäin. Mies tietää sinun haluavan lapsen, voisiko hän elää sen päätöksen kanssa kun tietää sinun haluavan lasta ja ette sitä koskaan saisi...
VastaaPoistaToivottavasti saatte viisautta molemmat tämän asian pohtimiseen niin että voitte elää ratkaisunne kanssa:) kaikkea hyvää teille!
Juuri näin se menee. Molempien täytyy puntaroida, minkä päätöksen kanssa pystyisi elämään loppuelämänsä. Kiitos ajattelevaisesta ja lämpimästä kommentistasi.
Poista