Haaveita. Pienistä hetkistä, lyhyistä välähdyksistä.
Kun tulisin kotiin jostakin ja lapsi tulisi minua Miehen kanssa ovelle vastaan, painautuisi minua vasten.
Kun katsoisin lapsen ilmettä jossain tietyssä tilanteessa ja huomaisin, että tunnistan Miestä hänessä.
Kun menisimme yhdessä käymään metsässä ja Mies näyttäisi lapselle jotakin, jota he kyykistyisivät yhdessä tutkimaan.
Kun kävisimme Miehen kanssa jotain keskustelua englanniksi ja lapsi katselisi meitä kummastellen, ehkä jo hieman ymmärtäen tässä olevan jotain hassua.
Kun lapsi tekisi jotain hervottoman hallitsematonta ja hauskaa, katsoimme Miehen kanssa toisiamme ja ajattelisimme molemmat samaa: ihan kuin äitinsä.
Kun laittaisin Miehelle töihin kuvan jostakin päiväämme liittyvästä asiasta ja tietäisin sen ilahduttavan hänen päiväänsä.
Kun katselisin Miestä touhuamassa lapsen kanssa ja sisälläni läikähtäisi onni.
Voi että sä kirjoitat kauniisti tästä asiasta. Kävin läpi näitä samoja juttuja monta vuotta, ja vieläkin samaistun. Nämä sopisivat kirjaksi. Mä uskon että on olemassa paljon samassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä. T: Lina
VastaaPoistaHei Lina. Vilpitön kiitos sanoistasi. Tuntuu hienolta, että joku kokee kirjoitukseni kauniina. Itsestäni kun tuntuu, että se on vain jotain, joka vyöryy jostain syvältä minusta ulos enkä voisi estää sitä, vaikka yrittäisin. Kerrot, että vieläkin pystyt samaistumaan näihin teksteihin. Saanko kysyä, miten sinun tilanteessasi lopulta kävi?
Poista