Pöytälaatikosta: helmikuu 2020
Luen töissä maanantain sanomalehteä, kuten olen tehnyt jo kauan. Maanantain lehdestä löytyvät kirkolliset ilmoitukset. Kastetut lapset. Ne ovat lehtien suosikkiosioni hautajaisilmoitusten lisäksi.
Minulla on vajaan vuoden ajan pyörinyt mielessäni mahdollinen tytön nimi. Poikien nimet tuntuvat jostain syystä vaikeammalta miettiä.
Kastettujen lasten joukossa lukee ensimmäistä kertaa nimi, jonka etu- ja kolmas nimi ovat samat kuin nimessä minun mielessäni.
Tuijotan nimeä pitkään. Luen sen uudestaan ja uudestaan. Puheensorina ja hälinä ympärilläni jatkuu, mutta en kuule sitä.
En oikein osaa sanoa mitä tunnen, minä vain katson sitä.
En tiedä, tunnenko juuri mitään silloin.
Katson vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti