Noin vuosi sitten matkustin junalla.
Sade piiskasi junan ikkunaa.
Kun olin lapsi, äidilläni oli kekseliäs tapa viihdyttää minua automatkoilla.
Hän opetti minut seuraamaan sadepisaroiden kilpailua auton ikkunassa.
Kuka on nopein sadepisara ja pääsee ensimmäisenä kiitämään maaliin, ikkunan toiselle reunalle?
Kuka pisaroista jättää toiset pisarat taakseen?
Viihdyin tämän formulakisan parissa pitkiä aikoja.
Kun nyt katsoin junan ikkunaa, en enää nähnyt sadepisara-autoja.
Pisarat olivat ilmiselviä siittöitä, kisaamassa matkasta munasolun luo.
Samalla hetkellä totesin, että ajatukset lapsesta olivat muuttumassa hallitsevaksi osaksi ajatuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti