Välitilassa

Perjantai-iltapäivä, viikonloppu edessä.

Puuhailen jo kotona, Mies on vielä töissä.
Olen purkanut tiskikoneen ja täytän sitä nyt uudelleen.
Huokaan.

Mielestäni asuntomme on liian pieni.
Kaikelle on liian vähän tilaa, mikään ei mahdu minnekään.
Ärsyttää, turhauttaa.

Tähän asuntoon ei mahdu yhtään enempää tavaraa. Kaikki säilytystila on jo nyt käytössä.
Haluaisin että meillä olisi enemmän astioida, mutta niitä ei voi hankkia. Ne eivät mahtuisi minnekään. Emme oikeastaan voi hankkia yhtään mitään.

Sisustus ei koskaan ole ollut minulle erityisen tärkeää.
Olen aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.
Tykkään, että tietyt minulle tärkeät tavarat ovat esillä, siinä se.
Siedän suhteellisen hyvin sotkua ja epäjärjestystä.

Parisuhteemme pitkän aikavälin tulevaisuus on auki, on ollut jo yli kaksi vuotta.
Se on raskasta. Asioita ei voi suunnitella kovin pitkälle.
Yhteistä asuntoa ei yksinkertaisesti kannata ostaa, ei tässä tilanteessa.

Koen eläväni ikään kuin välitilassa.
Haluaisin voida ajatella asioita pitemmälle, kauas yhteiseen tulevaisuuteen saakka.
Tulevaisuuteen on hyvin vaikea nähdä, koska sen edessä on niin paljon sumua.